Päätin sitten päivittää blogia... Taaaas... ;-)

Jos pääsis taas treenaamisen makuun. Ja jaksais vääntäytyä Ollin kanssa Tokon avoimeen, Kalevin kanssa syksyllä (ehkä myyyyöhäissyksyllä) viesti-/hakukokeeseen ja Ollin kanssa joskus vielä EK1:seen. Kalevin agilitykisakorkkaus on puomia ja keinua vaille. Ehkä vielä tooosi kauan.

Mutta nyt ryhdistäydytään.

O
Agility sujui yllättävän kivuttomasti, Oltsaa oli paikoin ihan kivakin viedä. Putken pimeät kulmat tosin ei vaan suju. Ei sitten millään. Eikä sillä edelleenkään ole mitään hajua siitä, missä mä oon ja mihin suuntaan pitäisi kääntyä kun tulee ulos putkesta. Nämä asiat on siis hyväksyttävä ja lopetettava Ollin niillä kiusaaminen.

Pohdin hieman Ollin tokouraa ja tulin päätökseen, etten aseta tavoitteita TK2:sta pidemmälle. Joten ei muuta kun kokeilemaan ruutua (kun ei ole enää mitään menetettävää...). Tein pari kertaa tolppaa niin, että laitoin namin tolpan taa ja pysäytin seiso-käskyllä. Sitten otin yhden luoksetulon ruutuun. Sen jälkeen jätin koiran tolpalle ja kävin näyttämässä maata ruudun keskellä ja menin lähettämään koiran tolpan vierestä ruutuun, pysäytin seis-käskyllä.

Sitten ei kun koko homma; 15 askeleen päästä lähetys tolpalle ja tolpalta ruutuun. Siis "tolppa" > "seiso" > käsimerkki ja käsky "ruutuuu" > "seis".
Ei se ihan keskelle ruutua jäänyt, mutta sisään kuitenkin. Jeij. Ei Ollille tarvi näyttää kuin kerran.
Eri asia onkin sitten se, että tekeekö se sitä toista kertaa... Pikku tauon jälkeen siis uusintayritys, joka menikin sitten (odotetusti) ihan poskelleen. Tuloksena yksi rikkinäinen ruutumerkki (Citymarketin muovikulhot ei kestä tassulla läpsimistä, reklamaation paikka?) ja ruudusta miljoona kertaa ulos valunut koira. Noh, tulipahan naurettua taas Oltsamiehelle. Tai luultavasti Oltsamiehen kanssa... ;-)

K
Viidellä hypyllä ja putkella kaikenlaisia kuvioita. Hyvin se kulkee näissä lähellä olevissa pyörityksissä, pitäis ehkä ruveta nyt sitten kattomaan vähän itsenäistä etenemistä ja kauempaa ohjaamista. Pimeät putkikulmat on Kaleville helppo homma ja putkeen kyllä menee itsenäisesti kaukaakin. Vähän on vielä sitä ongelmaa, ettei tekis viittä-kuutta estettä pidempää pätkää ilman palkkaa vaan tulee vaan huutamaan mun jalkojen juureen. Noh, ehkä se ratkeaa ihan vaan sillä, että päästään ottamaan niitä kontaktejakin mukaan.
A sujuu loistavasti, ylösmenokontakti on pysynyt mielessä niiiiiin hyvin. Läiskii etutassujaan kontaktille niin iloisena ja varmana, että.
Koskahan sen puomin aloittaisi...? *shame*

Kosketusalustaa treenattiin lopuksi ja kyllä se on jotenkin monimutkainen asia herra K:lle. Näyttää kuin se kyllä tietäisi mitä pitää tehdä, mutta koittaa silti veikkailla kaikkea muuta siihen sekaan. Ehkä se sitten tosiaan vaan vaatii paljon enemmän treeniä kuin Olli.
Mutta on se vaan onnellisen näköinen koira. :-)

Seuraavan kerran kun treenaan Ollin kanssa hakua, pitää siihen olla todella painava syy. Mitä hittoa mä sitä treenaan?

O
Tämän päivän treeni piti siis olla vaan yliheittotreeniä. Etukulmassa äijä jolta palkka ja yliheittoharjoitus niin, että äijä jäi pitämään koiraa metsään ja vapautti sen kun mä taputin ja huusin Olli täällä!. Sitten tyhjä, tyhjä, löytö (ei palkkaa, yliheittoharjoitus kuten ed.), tyhjä, löytö (palkka multa), tyhjä ja vika äijä jossa bileet.
Koht. hyvää työtä, paikoin hienoja pistoja. 250m:ssä Tiina jopa sanoi, että hyvin se jaksaa tehdä töitä. Ja siinä se sitten olikin. Olli oli saanut hajun oikealla puolella olevasta äijästä, mutta mä pistin sitä vasemmalle ja pistin vielä uudestaankin melkein samasta kohtaa (koska ei uponnut tarpeeksi) ja sitten tuli koira tyhjältä pistolta rulla suussa. Ei se sitä mulle tuonut, kunhan tuli se suussa lähelle ja sitten sylkäisi pois ja jäi tuijottamaan oikealle puolen sinne missä äijä oli. Siinä oli koiranohjaaja hetken aikaa hiljaista tyttöä. No, ei muuta kun olin täysin välittämättä tapahtuneesta -kuin en olisi huomannutkaan ja vielä kerran tyhjä vasemmalle ja sitten se jo menikin itsenäisesti keskilinjan yli äijälle. Tekiskin tuollaisia "sä et tiedä mistään mitään, mä tiedän missä äijä on ja meen sinne vaikka huutaisit mitä" -ratkaisuja, eikä sitä rullantuontia.

18.10. on Hannu Mäen muistokisa, jonne mennään kahden ohjaajan voimin. Sitä ennen mä en treenaa Ollilla. Lupaan.

O
Mira ohjaajana.
Vasemmassa etukulmassa äijä. Oikealla puolen n. 50m:n kohdalla toinen äijä. Vasemmalle tyhjä, oikealle äijä ja viimeiseksi minä vasemmalla.
Ei palkkaa maalimiehiltä, Miralta vähän.
Olli oli jo ennen ekaa pistoa saanut hajun minusta (joka olin takakulmassa -reilusti alueen ulkopuolella) yli 150m:n päästä. Siinä olikin sitten Miralla huutamista, että sai Ollin tekemään rataa, eikä vain suoraan sinkoamaan alueen loppuun ekalla pistolla. Ja taas kerran; hyvä Mira ja Miran hermot! Kauniit pyytelyt eivät vaikuttaneet, mutta kunnon prkl-huuto ja Olli oli kääntynyt samantien ilmassa ja tullut oikein iloisesti Miran luo. Äijät nousivat hyvin ja Olli oli kuulemma yhtä suuuuurta hymyä kun toi rullaa mun luota..
On se hauska Olli-bolli.
Tämä "minä olen viimeinen äijä" -metodi on varmasti hyvä palkka, mutta onko jo liian painostava?
Ja kokeessahan minä en siellä haise -hyvä vai huono sekään..? Ideoita vastaanotetetaan edelleen...

Ja kaatosateessa neljän koiran 100m radan treeniin voi saada kulumaan neljä tuntia. Helposti.

O
Ollilla on aika paha flu. Se tuli ensin Tinkalle, sitten Kaleville ja nyt se rassaa mister O:ta. Mutta eipä ole piiiitkään aikaan niin hienoa seuraamista nähty kun tänään! Olli jotenkin tuntui oikein nauttivan touhusta. Kummallista, onko kipeänä treenaaminen kivaa? Piti ottamani ihan vaan parit irtoliikkeet, mutta sillä oli niin hirveä into, ettei voinut antaa olla. Ei sohlannut yhtään, mutta ei myöskään pätkinyt keskittymisessään. Vau, ollapa se tuollainen aina. (siis ei kipeä, vaan keskittyvä..)

K
Tehtiin systerin kanssa lähitottista -eli kuonot lähekkäin, mutta kontaktit omaan mammaan. Kummallisen paljon tämä Kalevia ahdistaa. Mutta vielä onneksi väistää juuri oikeaan suuntaan, eli minuun. Pitäisi ottaa tähän vielä naksu mukaan, ja kun painaa itsensä mun jalkaa vasten -naks ja palkka.
Metrin hyppy menee hyvin, samoin A-este. Estenouto sujui hyvin matalalla A:lla, muttei sitten kisakorkealla. Pitäisikö tämä jo ottaa asiakseen opettaa?! Vai saako hohhailla tämänkin asian kanssa vielä pari vuotta...

O
Kisanomainen suoritus.
Minä näytin Ollille palkkakippoa ja jäin sen kanssa autolle ja käskin koiran Miran kanssa metsään.
Pari ekaa lelua tuli koht. hyvin (vähän vilkuili välillä autolle), mutta sitten teki stopin. Kiersi vaan joka uudella lähetyksellä saman rinkulan (joka puoliks alueen ulkopuolella). Mira ihailtavan sitkeästi ja päämäärätietoisesti (aika monella olis kuulkaa hermo pettänyt..) pisti Ollin aina vaan uudestaan ruutuun auttamatta sitä mitenkään (ruudussa oli varmaan neljä esinettä vielä, ei siinä ollut mitään vaikeata). Muutamia kertoja O lähti ruudusta ihan muualle Miran selän taaksekin. Ja pari kertaa yritti tulla mun luo. Kauniit kehottelut ei toimi, mutta yks kunnon prkl ja koira tulee taas iloisesti hommiin. Ja kyllä sieltä vielä ne loputkin lelut löytyi ja sitten isoiso palkka multa.
Kylläpäs vaikutti hyvältä

K
Herra kookin teki ruutua. Ja tosi hyvin tekikin. Minä oon vähän elätellyt toiveita, että saisin opetettua K:lle ruutuun näyttävän näköisen pistotyöskentelyn, mutta Miran ja Sannan mielipiteitä mukaillen päätin luopua siitä. Onhan se "kolme pistoa-kolme lelua" -menetelmäkin ihan hieno. Ja saapahan koira tehdä töitä häiritsemättä.