Seuraavan kerran kun treenaan Ollin kanssa hakua, pitää siihen olla todella painava syy. Mitä hittoa mä sitä treenaan?

O
Tämän päivän treeni piti siis olla vaan yliheittotreeniä. Etukulmassa äijä jolta palkka ja yliheittoharjoitus niin, että äijä jäi pitämään koiraa metsään ja vapautti sen kun mä taputin ja huusin Olli täällä!. Sitten tyhjä, tyhjä, löytö (ei palkkaa, yliheittoharjoitus kuten ed.), tyhjä, löytö (palkka multa), tyhjä ja vika äijä jossa bileet.
Koht. hyvää työtä, paikoin hienoja pistoja. 250m:ssä Tiina jopa sanoi, että hyvin se jaksaa tehdä töitä. Ja siinä se sitten olikin. Olli oli saanut hajun oikealla puolella olevasta äijästä, mutta mä pistin sitä vasemmalle ja pistin vielä uudestaankin melkein samasta kohtaa (koska ei uponnut tarpeeksi) ja sitten tuli koira tyhjältä pistolta rulla suussa. Ei se sitä mulle tuonut, kunhan tuli se suussa lähelle ja sitten sylkäisi pois ja jäi tuijottamaan oikealle puolen sinne missä äijä oli. Siinä oli koiranohjaaja hetken aikaa hiljaista tyttöä. No, ei muuta kun olin täysin välittämättä tapahtuneesta -kuin en olisi huomannutkaan ja vielä kerran tyhjä vasemmalle ja sitten se jo menikin itsenäisesti keskilinjan yli äijälle. Tekiskin tuollaisia "sä et tiedä mistään mitään, mä tiedän missä äijä on ja meen sinne vaikka huutaisit mitä" -ratkaisuja, eikä sitä rullantuontia.

18.10. on Hannu Mäen muistokisa, jonne mennään kahden ohjaajan voimin. Sitä ennen mä en treenaa Ollilla. Lupaan.