Tänään Olli ei ollut hyvä.

On sitten varmaan pari vuotta siitä, kun oon viimeks menettänyt hermoni näin totaalisesti agilityssä. Oli pakko jättää treeni kesken kun ei enää oma pää kestänyt, seuraavaksi olisi kärsinyt koira/koulutusohjaaja/esteet tms.
Ne takaakierrot aiheuttaa kyllä sellaisia riitoja Ollin kanssa, että ei mitään rajaa. Samoin se sylikäännös, mitä minä saati Olli ei osaa.
Pienen hermojen kasaustuokion jälkeen tein seuraamista remmissä (uudella pakote-menetelmällä) ja kaukokäskyjä pelkillä käsiavuilla. Sitten vielä vähän seuraamista ja jääviä myös pelkillä käsiavuilla.
Sitten toisella radalla Olli olikin taas vähän kuulolla. Tai siis näöllä tai jotain. Päätin nimittäin (ties monennenko kerran), että nyt kuvittelen joko Ollin olevan kuuro tai itseni olevan mykkä. Menee paljon paremmin. Ja jos on komennettavaa, murina ja uhkaavuus toimii paljon paremmin kuin huuto.
Ja tärkeimpänä; minä pystyn keskittymään ohjaukseen kun ei tarvitse huudella.

Miten näyttelijät osaa tanssia ja laulaa samalla, ryhmässä? Mä en käsitä.