O
Mira ohjaajana.
Vasemmassa etukulmassa äijä. Oikealla puolen n. 50m:n kohdalla toinen äijä. Vasemmalle tyhjä, oikealle äijä ja viimeiseksi minä vasemmalla.
Ei palkkaa maalimiehiltä, Miralta vähän.
Olli oli jo ennen ekaa pistoa saanut hajun minusta (joka olin takakulmassa -reilusti alueen ulkopuolella) yli 150m:n päästä. Siinä olikin sitten Miralla huutamista, että sai Ollin tekemään rataa, eikä vain suoraan sinkoamaan alueen loppuun ekalla pistolla. Ja taas kerran; hyvä Mira ja Miran hermot! Kauniit pyytelyt eivät vaikuttaneet, mutta kunnon prkl-huuto ja Olli oli kääntynyt samantien ilmassa ja tullut oikein iloisesti Miran luo. Äijät nousivat hyvin ja Olli oli kuulemma yhtä suuuuurta hymyä kun toi rullaa mun luota..
On se hauska Olli-bolli.
Tämä "minä olen viimeinen äijä" -metodi on varmasti hyvä palkka, mutta onko jo liian painostava?
Ja kokeessahan minä en siellä haise -hyvä vai huono sekään..? Ideoita vastaanotetetaan edelleen...

Ja kaatosateessa neljän koiran 100m radan treeniin voi saada kulumaan neljä tuntia. Helposti.