No niin, nyt oli sitten remmit ja rensselit mukana.
Minä jäin A-päähän rakentelemaan leiriä kun Mira lähti raahaamaan sisaruksia metsään. Ensin suunniteltiin matkaksi viittäsataa metriä, mutta sitten Miralle onneksi iski järjen valo päähän ja puolitettiin matka. Siellä metsässä kävellessä se matkan pituus ilmeisesti hahmottuu hieman paremmin kuin siinä geepeeässää pyöritellessä ja omien koirien erinomaisuutta uhotessa... :-))

Ekat matkat (B>A) molemmilla hienosti, mutta sitten kun Kalevin piti lähteä Miralle, metsään ilmestyi marjastajalauma! Kolme tai neljä mustikannoukkijaa keskellä meidän rataa! Sinne "äijällehän" se Kalevi tietysti lähti ja sitten iskikin vähän tenkkapoo. Mira koitti huudella, mutta oli niin mäkistä maastoa välissä, ettei kuulunut mitään. Lähetin siis Tinkan Miralle ja vasta sitten lähdin kävelemään Kalevin kanssa vähän lähemmäksi -sen verran, että päästiin marjastajien ohi ja Miran ääni saatiin kuulumaan muutenkin kuin radiopuhelimen välityksellä. Siitä hienosti ja Mira sanoi, että kun Kalevi oli päässyt perille, oli sen ilme osoittanut ahaa!-elämystä. Hienoa, siitä sitä oppii!

Ja lopputreeni menikin ihan nappiin! Marjastajat marjasteli koko treenin ajan, mutta enää ne ei koiria haitannut. Eikä koiratkaan pahemmin niitä. (Yksi ihminen saattoi kyllä käydä säikähdyksen puolella, kun Kalevi kurvasi puolen metrin päästä sen takaa...)

Neljännen matkan päässä olikin sitten jo 40m jäljestysosio, eli Mira siirtyi 40m eteenpäin sillä välin kun me pidettiin A-päässä parinkymmenen minuutin tauko. Koirat ei nähny Miraa edelliseen paikkaan saapuessaan, mutta hienosti kumpikin oli laittanut automaattisesti nenun alas ja jäljestänyt perille. On ne vaan semmosia. :-D

Viides matka takas A:han ja sitten lauma kasaan ja bileet.
Tokaks treeniks aika hiton hyvä.