No niin! Nyt polkastiin uusi harrastus käyntiin!
Viestiä kouluttamassa Katriina ja Tomi Nummela.
Kalevi
oli todella hämmästynyt tästä hölmöilystä. Tehtiin ehkä heti virhe, kun
otettiin ensimmäinen juoksutus polulla. (Toisaalta hyvä, että tuli
tehtyä se juuri kurssilla, eikä yksinään jolloin siitä olisi tehty ongelma...)
Eli.
Mira vei K:n 20-30m polulla eteenpäin, mun jäädessä huutelemaan. K vilkas pari kertaa taakse ja Mirakin vielä näytti, että mihin jäi?, mutta herra K oli sanonut Miralle aika tylyyn sävyyn, että sinne jäi, so what?
Sitten
kun Mira koitti lähettää mulle, K paineli metsään etsimään ukkoja. Oli
jo matkalla katsellut metsään äijiä etsien. Sain huudettua luo, mutta
kyllä se oli vähän kuin olis käskenyt tyhjältä pois..
Miralle lähtö
sujui vähän paremmin (vaikkakin olisin luullut sen toimivat paaaljon
paremmin?!), pieni lenkki metsän kautta ja sitten Miralle. Sitten vähän
pidemmällä välimatkalla mun piti jo käydä ihan näyttäytymässä K:lle,
kun se ei tajunnut lähteä mun luo.. Noh, ilmaisuja ei sentään ehtinyt
tehdä... :-)
Kalevista oli taatusti ihan sekapäistä touhua etsiä
äijiä keskilinjalta (sitähän se polku sille tarkoittaa), eli ei enää
kertaakaan mitään polkujuttuja.
Hakutreenien ja viestitreenien
välille pitää heti alusta alkaen (tai etenkin juuri alussa) tehdä
mahdollisimman isoja eroja. Alkurutiineihin ainakin liitetään heti
ekasta treenistä lähtien metsässä hiljaa odottelu.
Ja mikäs sen
mukavampaa; istutaan keskellä polutonta metsää kaikenlaisten
mönkiäisten ja lentäväisten seurana, koirat kiinni puussa kaukana
toisistaan ja hiljaa pitää olla. Ainakin kymmenen minuuttia.
Tinkan ja Kalevin hermo saattaa kestää, mutta entä Jossun ja Miran???
Taas kerran; koiraihmiset on pimeitä.
Kommentit