K
Eila näytti esineitä ja vei vasempaan takakulmaan puukon tupen ja toiseen tyhjän roll-on-putelin. Mä en nähnyt ihan tarkkaan sen työskentelyä, mutta oli kaiketi hakenut tupen, leikkinyt sillä ja jättänyt matkalle. Sitten sohlasi toisen esineen luona pitkään ja lopulta mä otin koiran pois. Pyysin Eilaa hakemaan lelut pois, mutta herro Koo oli jo ehtinyt piilottaa sen puukon tupen johonkin... Roll-on siis pois ja Kalevi hakemaan hukkaamansa lelun. Pistin sen sinne asenteella "itse sen sinne hukkasit, itse sen sieltä haet." Ja niin se sieltä sitten tulikin, minä vaan odottelin. Ja oikeasta kulmastakin sai sitten vielä hakea lelun.
Voi hyvänen aika, ei ole tällaistakaan sitten tapahtunut. Kalevi on aina ihan satavarmana tuonut hirveellä kiireellä mulle kaiken mitä löytää. Olisikohan voinut olla kyse siitä, että oli ekan kerran vieraat esineet...?! oho, eipä tullut mieleen..

Kalevi teki ekan kerran tarkkuusruutua ja voi miten se meni loistavasti! Koo oli heti nenä ihan maassa ja pysyi hyvin ruudussa. Kaikki lelut tuli tosi nätisti käteen, eikä yhtään hampaan jälkiä -edes 5cm lyijykynässä.

O
Ollin ruutu oli juoksemista, juoksemista. Se sama puukon tuppi koitui myös Ollin kohtaloksi, ei saanut hajua millään. Menin joka lähetyksellä aina vaan pidemmälle ruudun sisälle ja lopulta se löytyi.
Hyvää oli se, että upposi hyvin, huonoa se, että juoksenteli niin paljon, ettei pysynyt ruudussa.

Pienesine-etsintäkin meni juoksemiseksi. Ei siis pysynyt tässäkään ruudussa sen paremmin. Tosin ekan esineen löytymisen jälkeen rauhoittui hyvin, ja pisti nenän kunnolla maahan. Ja myös Olli toi kaikki pikkulelut vahingoittumattomina.

Pikkuleluille saatiin houkuteltua myös herra Aarne ja collie Taiska. Onhan se hauskaa näpertelyä, koirienkin mielestä.